perjantai 10. helmikuuta 2017

Perjantai

Mulla on pitkästä aikaa hyvä olo. Tänään on ollut hyvä päivä. Onnistumisia kroppaprojektissa, positiivisia sanoja muutamastakin suusta ja ahaa-elämyksiä ihmisistä. Oon huomannut, ettei mun tartte ymmärtää jokaista ja jokaisen ihmisen valintoja. Oon myös huomannut sen, että toiset ihmiset osaa yllättää jollakin kommentillaan. Mä analysoin ihmiset läpikotaisin huomaamattani heti, kun ensikerran kohdataan. Ja analysointi jatkuu aina, kun ollaan tekemisissä. Se tulee multa luonnostaan, enkä tietoisesti sitä ajattele sen kummemmin ennenkä huomaan, että olen tehnyt jonkinlaisen johtopäätöksen ihmisen luonteesta ja tavasta toimia. Uusissa tuttavuuksissa on se hieno puoli, että he pääsevät väkisinkin yllättämään ja välillä osoittamaan sen, ettei analyysit aina mee ihan oikein. Ensivaikutelma voi olla ihan väärä, mutta usein se kyllä osuu oikeaankin.

Sisäinen oloni alkaa palautua normaalitilaan, siihen mikä se on ollut muutama vuosi sitten ennen kuin se inhottava matalaliito alkoi. Ihanaa, siis aivan sanoinkuvaamattoman ihanaa on löytää taas oma tuttu sielu tai mikä lie se nyt sitten onkaan. Positiivisuus lisääntyy, se on sitä oikeaa mua. Löysin itseni jo surffailemasta fitfarmin retriittisivuillakin. Se on sitä, mistä oon aikaisemmin haaveillut, kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Mutta se on parin viimevuoden aikana jäänyt ihan toistenlaisten ajatusten jalkoihin. Onneksi suunta on nyt tämä, eikä enää se mutakuopan pohja, jossa kyllä ei enää olisi syvemmälle päässytkään, missä jo kävin.

Tuun olemaan varmaan ärsyttävänkin positiivinen tästä eteenpäin. Mulla on luonnostaan taipumus paasata niistä asioista, joiden tiedän tekevän ihmisille hyvää, ravinnosta ja liikunnasta. Yritän nyt tietoisesti välttää näitä puheenaiheita ellei joku satu ottaa itse niitä puheeksi. Mua ärsyttää itseäkin välillä, kun huomaan suoltavani tekstiä jossa keikkuu hiilarit ja proteiinit ja älä syö sitä vaan syö tätä- jutut. Anteeksi siis mun läheiset! Ei oo tarkootus paasata! :D Sanokaa kun oon rasittava. :D

Surffailin myös yks päivä asioita, mitä mä voisin tehdä isona. Päädyin katselemaan eri koulutusvaihtoehtoja ja löysinkin mielenkiintoisen jutun, mutta en mä täs elämäntilantees pysty lähteä koulunpenkille. Turhauttavaa, kaikki on aina kiinni rahasta. Kai mä löydän jonkun polun, mitä pitkin mun pitää lähteä itseäni toteuttamaan. Jos vain valaistuisin sen(kin) asian suhteen.

Mutta joo, elämä on kuitenkin menossa hyvään suuntaan. Vihdoin! :)




Satu



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti