torstai 6. lokakuuta 2016

Luovuus

Kirjoittaminen voimaannuttaa. Se on ihmeellinen tunne. Aluksi tuntuu, kuin sisällä olis joku ihmeellinen möykky joka painaa rintaan, sydämeen ja sisuskaluihin. Ihan fyysisesti tuntuu, kuin olis jotenkin sairas tai jotain. Sitten tulee pakottava tarve saada se möykky ulos ja mulla se tulee kirjoittamalla. Oonkin haaveillut usein siitä, että pääsis jonnekkin rauhalliseen paikkaan omien ajatusten kanssa, että sais vaan kirjoittaa. En tiedä mitä kirjoittaisin, mutta takuulla tekstiä tulis.

En osaa sanoa milloin mun kirjoittamisvimma on syttynyt. Mä en koulussa millään lailla loistanut ainekirjoituksissa. Se oli pakkopullaa. Muutenkin kaikki pakottamalla tehdyt asiat, jotka liittyy luovuuteen, ei iske muhun yhtään. Kuvaamataidossakaan en oo ollut mikään hyvä, enkä oo mielestäni osannut piirtää. Mutta silloin, kun saa tehdä luovia juttuja omaan tahtiin, omista tarpeista lähtien, saa yleensäottaen parempaa jälkeä aikaan.

Luovuus yleensäkkin on outo asia. Mistä se kumpuaa? Pitääkö olla tietynlainen ihminen ollakseen luova, vai onko kaikki ihmiset luovia? Miten sä purat omia sisäisiä möykkyjäs? Mä tarkkailen lähipiiriäni ja vähän ehkä kaukaasempaa piiriäkin ja on hieno huomata, että monenlaista möykkyjenpurkutapaa löytyy. Mutta sitten taas on niitäkin, jotka ei niitä möykkyjään pura. Toteuttakaa itseänne! Ihmiset vois paremmin, kun uskaltais tehdä sitä, mistä saa sen voimaannuttavan tunteen. Älkääkä arvostelko niin rankalla kädellä toisianne! Ne pahimmat "huutelijat" onkin yleensä niitä, jotka ei itse uskalla tehdä mitään massasta poikkeavaa.

Elä täysillä ja uskalla olla erilainen, jos se on se sun juttus!





Satu




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti