keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Kuustoista

Ihmettelen pieniä varpaita.
Ihmettelen suppusuuta.
Niin suloinen, niin pieni,
mutta niin täydellinen ja 
täynnä elämää.

Katselen leikkejä.
Kuuntelen loruja ja lauluja.
Lapsenusko horjuttamaton.
Vielä täysin tietämätön
maailman pahuudesta.

Ihmettelen venynyttä vartta.
Ihmettelen ajan kulua.
Katselen kaunista tanssia.
Kuuntelen tulleita murheita.
Maailma avautumassa.

Toivon kaikkea hyvää.
Toivon rakkautta ja onnea.
Toivon unelmien toteutumista.
Toivon ovien avautumista.
Toivon täydellistä elämää.

Silti ikuisesti mielessäni,
se pienenpieni suppusuu.
Se tuhiseva nyytti,
joka toi mukanaan onnen.
Joka antoi rakkaudelle
uuden merkityksen!



<3 Satu




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti