maanantai 10. lokakuuta 2016

Kaipuu lämpöön

Syksy värittää maiseman kirjavaksi. Itse näen päivästä riippuen joko kuollutta maisemaa tai iloisenvärisiä puita ja pensaita. Fiilis vaikuttaa siihen, miten syksyn otan vastaan. Välillä on turhauttavaa ajatella, että kesään on niin pitkä aika, välillä nautin iltojen pimeydestä ja väriloistosta.

Talven tulo toisaalta ahdistaa, mutta toisaalta auringossa hohtavien hankien miettiminen nostaa hymyn huulille. Kyllä mä tykkään lumesta ja talvella ulkona hääräämisestä lasten kanssa, mutta kun pakkasta ei saisi olla ollenkaan. Inhoan kylmyyttä niin paljon, että ihan ärsyttää ajatuskin. Minne on kadonnut se lapsuuden Satu, joka rymisteli selkä paljaana, alttiina lumelle, tuolla mennen tullen ja palatessa eikä kylmäntunteesta ollut tietoakaan?

Neljä vuodenaikaa, rikkausko? Toisaalta joo, toisaalta taas antaisin mitä vaan, jos saisin elää ainaista kesää. Kyllästyisinkö jopa minä vuodenajattomuuteen? Voi, kun pystyiskin kokeilla sitä. Eräs kaukainen tuttavani elää maassa, jossa on aina lämmin. Eikä kuulemma yhtään kaipaa tätä vaaterumbaa, mikä täällä on taas alkanut. Mitä puet lapselle päälle tänään, välihousua, housua, fleecea, villapukua, villasukkaa, haalaria, kurahousuja.... voi plääh. Mä niin mielummin vetäisin lasten niskaan vaan shortsit ja t-paidan ja ei ku menoksi.

Mukavuudenhaluinenko sitten oon? No oli mitä oli, kyllä mä enemmän kallistuisin sen puoleen, että eläisin ainaisessa lämmössä. Ei kuumuudessa vaan lämmössä. Kuinkas sä? :)




Satu




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti