lauantai 3. syyskuuta 2016

Pysähtymisen vaikeus

Ihmisillä on jatkuvasti kiire jonnekkin. Ainakin mun mielestä. Jotakin tehtävää suorittaessaan sitä jo tulee miettineeksi, mitäs sitte pitää tehdä, minne pitää mennä, mitä on tekemättä yms. Toki arjen keskellä pitääkin saada hommat hoidettua, että asiat rullaa sutjakkaasti eteenpäin. Mutta onko jotain ja kuinka paljon sellaista, mistä vois luopua ja pysähtyä hetkeksi vaan olemaan ja antaa sitä omaa aikaa niille läheisille. Tuntuu siltä, että tämän kaiken tohinan keskellä on unohdettu tuo kaikista tärkein asia.

Sitten, kun sitä yhteistä aikaa järjestetään, pitäis myös muistaa se, että puhelin ja kaikki sometukset jäis taka-alalle. Mun mielestä on loukkaavaa toista ihmistä kohtaan, jos toinen on kokoajan silmät napitettuna jollekkin ruudulle. Ei se oo silloin ajan antamista, jos toinen puhuu asioistaan, eikä toinen edes katso päälle saatika kommentoi mitään. Inhottava seikka on myös se, että tuolla puistoissa lasten kanssa olevat vanhemmat kulkevat nenät puhelimissa kiinni, eivätkä huomioi lapsiaan. Meillä on hauska kuunnella Casmiria, kun se komentaa isoja sisaruksiaan, että "puhelin pois". Siinä näkee senkin, että tuo kyseinen asia ärsyttää suunnattomasti myös näitä pieniä ihmisen alkuja. Sitten ihmetellään, miksi pienet käyttäytyy huonosti ja kiukuttelee... ne haluais olla puhelimen paikalla sen kaiken huomion keskipisteenä. Sääli, että tuo somemaailma menee näitten pienten edelle ja ylipäätään ohittaa ihmiset, jotka olis livenä läsnä.

Nää nykyajan ilmiöt on tympeitä. Vaikka somessa on paljon hyvääkin, tää varjopuoli siitä on kurja. Mitäpä tuolle asialle voi tehdä... en tiedä. Jokaisen täytyis miettiä miten itse käyttäytyy kyseisen asian suhteen, olisko parannettavaa? Yritän omalta osaltani kantaa korteni kekoon ja lupaan olla räppäämättä puhelinta silloin, kun mulla on fyysisesti ystäviä ja läheisiä läsnä. Mua saa huomauttaa, jos oon puhelin kädessä kokoajan. Toivon, etten käyttäydy niin, mutta pelkään, että teen sitä huomaamattani. Anteeksi, jos näin on tai on ollut!

Mä haastankin jokaisen miettimään sitä omaa "ruutu-aikaa", kauanko päivittäin jotain ruutua vahtaa. Kovasti koulusta aina kysellään lapsen ruudunkatseluaikaa. Vois kysellä tätä samaa vanhemmiltakin... esimerkkiähän me näille muksuille näytetään.

Mennään nauttimaan ihanista syyskeleistä tuonne ulos oikeaan maailmaan. Jätetäänkö some välillä kotiin? Eikä edes mettästetä niitä ängripöörtsejä! :)



Satu




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti