keskiviikko 24. elokuuta 2016

Sujuu

Hiljaa hiipien, kuin mustekala lonkeroitaan levitellen, saapuu syksy jälleen. Luulin ahdistuvani kesän loppumisesta, mutta yllätin itseni. Oon ollut joskus aikoja sitten kovinkin syksy-ihminen, mutta asia on pikkuhiljaa muuttunut ja syksyn tulo on viimevuosina lähinnä ärsyttänyt. Siksi mua ihmetyttääkin, kun se entinen minä ilmeisesti nostaa päätään ja mietin, miten ihanaa on, kun illat pimenee, ilmat viilenee ja ulkona on syksyn tuoksu. Haaveilen kynttiläilloista jalat villasukkiin verhottuna, kuuma teekuppi kädessä sohvan nurkkaan käpertyneenä takkatulen loisteessa. Haavekuva voi olla hyvinkin vain ruusunpunainen unelma täydellisestä syysillasta, mutta kai sitä haaveilla saa. :)

Ennen koulujen alkua oli stressi, kaikesta. Päässä näkyi uhkakuvia siitä, miten kaikki menee pipariksi ja murenee käsiin. Nyt kun arki on alkanut ja sitä ollaan eletty jo jonkin aikaa, voin huokaista helpotuksesta. Kaikki sujuukin hyvin ja soljuvasti. Esikoinen kulkee Tampereella koulussa, junamatkat sujuu, aikataulut natsaa aamuisin lasten isämiehen töihinmenon kanssa, jolloin saavat kahdestaan ajella seinäjokea kohti. Yöpaikkakin löytyy tarvittaessa kummitädin luota. Meillä ei ole aamuisin minkäänlaista kaaosta, vaikka täältä lähtee kouluun myös kaks alakoululaista ja yks yläkoululainen. Ovat täysin omatoimisia aamutouhuissaan eikä mun tartte täällä ketään hoputella tai kysellä pitäiskö jo lähteä. Joskus käy niinkin, että nousen pienten kanssa vasta silloin ylös yöunilta, kun talo on jo hiljainen ja lapset lähteneet päivän touhuihin. Ihania muksuja! <3

Outoa on se, että mä oonkin täällä nyt sitten kolmestaan näitten pienten ipanoitten kanssa. Välillä tulee mieleen muistikuvia menneiltä vuosilta, kun oltiin kakslapsinen perhe, mitä silloin touhuttiin ja miten päivät vietettiin. Tässä opettelen siis uudelleen tätä vaihetta... todennäköisesti vuoden verran eteenpäin mennään näin. Mietintämyssy on ollut ahkerasti päässä ja sitä oon kuluttanut lähinnä työasiamietteisiin. Mitä mä tekisin isona. En tiedä. En sitten yhtään. Jotain pitäisi keksiä, mikä olis se mun juttu. Turhauttavaa huomata, että mä törmään samaan seinään kerta toisensa jälkeen, kun mitään järkevää ajatusta ei tuolta myssyn syövereistä tunnu löytyvän.

No, keskitytään nyt kuitenkin tähän vaiheeseen ja seuraavaan juhlanaiheeseen. Kastanja täyttää kahden viikon päästä 1v!! Kovat pippalot siis tiedossa tuolla puolenkuun paikkeella. Mitäköhän kaikkea keksitäänkään jolla päivää juhlistetaan, se jää vielä nähtäväksi. Todennäköisesti tuun niistä bileistä kertomaan sitte täälläkin. Jos saisin jopa (ehkä) muutaman kuvankin tänne piiiitkästä aikaa napsaistua. Oon siinä asiassa laiskistunut niin, että ihan hävettää.

Värikästä syksyä Jokaiselle!




Satu





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti