maanantai 29. elokuuta 2016

Mörkö

Mitä sä pelkäät? Jokaisella taatusti on jokin asia joka pelottaa... vai onko?

Piiloudunko oman pelkoni kanssa jonnekkin syvälle maanrakoon, niin kuin oon tehnyt monet vuodet... ei, kyllä mä nyt kirjoitan tämänKIN aiheen auki. Oon huomannut, että samoin kuin puhuminen, myös kirjoittaminen helpottaa asiassa kuin asiassa. Jonkun mielestä on hävettävää ja ehkäpä vähän itseään haavoittavaakin kertoa mitä pelkää, mutta mä en häpeä enää. Enkä usko tämän asian haavoittavan mua enempää, mitä siitä vaikeneminen on tehnyt.

Mä pelkään hammaslääkäriä. Enkä taida olla ainoa kyseistä mörköä pelkäävä. Viimeaikoina käymäni keskustelut on vahvistanut tämän asian, että monet ihmiset kärsivät tästä pelosta. Mun kohdalla pelko on niin voimakas, että se suoraan sanoen halvaannutti toimintakykyni. En pystynyt itse soittamaan mörölle aikaa, kun kärsin hammassärystä. Yritin kyllä, kovastikkin, mutta mä en pystynyt toimimaan ollenkaan. Onneksi on tuo lasten isämies joka on mun tuki ja turva asias kun asias. <3 Yhdessä taas selvittiin myös tästä asiasta ja kovan tsemppauksen saattelemana astelin mörön pakeille.

Nyt, kolmen käyntikerran jälkeen voin todeta, että on helpottavaa ja vapauttavaa sanoa, että mä tein sen. Tein sen, mitä eniten pelkäsin. Kohtasin pelkoni silmästä silmään, eikä se mörkö näyttänytkään pienen keskustelutuokion jälkeen enää niin pelottavalta mitä kuvittelin. Nykyään nämä pelottavat olennot osaavat käsitellä myös pelkopotilaita. Ainakin tämä joka mun kohdalleni osui. Melkoinen voittajafiilis tuli, kun ekan kerran jälkeen astelin pelottavasta kammiosta ulos, elävänä! :D

Ihmeen isoksi sitä ihminen antaakin pelkonsa kasvaa, ihan turhaan! Tää asia on hallinnut mun elämää melkoisen kauan ja edelleen mainitsen, että ihan turhaan! En voi vielä sanoa, etten enää pelkäisi yhtään. Mutta nyt mä uskallan jo kävellä kyseiseen paikkaan vähän vapautuneemmin ja jopa muistan menoni sinne. Enää en oo täysin lamaantunut ja luulisin pystyväni jopa soittaa itselleni ajan, jos siihen olis nyt tarve... ehkä.

Otin härkää sarvista ja taltutin sen. Osoitin suunnan itse enkä anna sen enää viedä mua minne sattuu. :) Tehkää tekin samoin pelkojenne kanssa! Tsemppiä! :)




Satu






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti