torstai 5. marraskuuta 2015

Raskasta

Mä oon aika puhki. Kulutettu loppuun. Oon yksinäinen. Siltä tuntuu nyt. Tuntuu, että mut on imetty henkisesti kuiviin, joka taholta. Panokset on loppu, ruuti on kuvunu yms. mitä näitä sanontoja on. Mun on vaikea myöntää sitä, että oon heikko. Oon oppinu pärjäämään ja tuntuukin siltä, että mun odotetaankin pärjäävän. Harva kysyy multa, kuinka mä voin. En osaa tehdä ittestäni niin isoa numeroa, että kukaan huomais mun väsymyksen.

Silti kaiken tämän keskellä, tää vauva-aika on aivan ihanaa ja nautin kyllä joka hetkestä näitten pientenkans täällä kotona. Niistä mä imen itteeni takaisin sitä virtaa, mitä tarvitsen. Vauva on saanut nimen, kauniin sellaisen. Hänestä tuli Kastanja. Kastanja on kasvanut hurjaa vauhtia joka on toisaalta haikeaa, mutta toisaalta enemmän iloitsen näkyvästä kehityksestä, jokapäiväisistä uusien juttujen oppimisesta.

Onneksi Kastanja on ollut alusta asti hyvä nukkuja. Yöt menee edelleen mallikkaasti ja saan itsekki pitkiä pätkiä nukuttua. Kyllä mä arjen askareet jaksan tehdä, ei siitä oo kyse. Enemmänkin kyse on henkisestä väsymyksestä ja siitä ollaanki jo lasten isämiehenkans keskusteltu. Puhuminen auttaa. Jos saa ymmärrystä ajatuksilleen.

Tällaisten ajatusten siivittämänä toivon jokaiselle Teille voimaa jaksaa tätä syksyn pimeyttä. Puhukaa jos on paha olla!!




Satu



2 kommenttia: