sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Sekavaa

Päässäni on sekavaa. Liian monet värit risteilevät edestakaisin aivolohkosta toiseen. Tuntuu, etten saa ajatuksia järjestettyä ollenkaan ja sekoittuneet värit luovat vain ruman ruskeita, mustanpuhuvia möykkyjä päähäni. Mennyt vuosi nostaa vielä monia harmaita muistojaan pintaan, vaikka suurimmaksi osaksi vuosi olikin positiivinen. Miksi ne negatiivisen surulliset asiat puskevat läpi? Ehkä joudun niitä vielä läpikäymään saadakseni ne johonkin järjestykseen mieleni syövereihin ennenkä pystyn menemään eteenpäin. Myös monet menneisyyden haamut on jostain syystä nostaneet päätään ylös, ja oonkin läpikäynyt vuosien takaisia sähköpostiviestejäni... mikä ehkä oli sinänsä virhe. Poistin ne, turha vatvoa menneitä. Eikä menneiden vatvominen yleensä tapoihini kuulukkaan. Mutta joku ihmeen voima mut sai ne avaamaan ja läpikäymään vielä kerran. Kai sekin oli vain tehtävä, että niistä asioista voi päästää irti!

Paljon on tullut mietittyä elämän negatiivisia asioita ja ihmisten loukkaavia kommentteja. Ihmettelen joka kerta, miten joku voi arvostella toisten valintoja ja miten se joku voi ajatella olevansa itse oikeassa. Tuntuu, ettei täällä enää suvaita ketään. Asiat moninkertaistuu, jos loukkaukset koskevat omaa lasta. Silloin nostaa mun sisällä asuva leijonaemo päätään ja murahtaa varoittavasti. Puollustan lapsiani viimeiseen hengenvetooni asti! Vaadin lapsiltani toki paljon, välillä liikaakin, enkä kasvata heitä pumpulissa miettien ettei mun kullannuppuni ikinä voi tehdä mitään väärää. Laitan heidät vastuuseen teoistaan, jos ovat kaltoinkohdelleet jotain toista. Mutta en anna kenenkään myöskään heitä kaltoinkohdella. Totta on se, että jokainen "isku", mikä kohdistuu omaan lapseen, ottaa kaksinkertaisesti kipeää äitiin. Ainakin mun kohdalla totta tuo.

Onneksi kuitenkin näitä negatiivisia asioita on paljon vähemmän, kuin positiivisia, ja nyt täytyykin keskittyä niihin plussiin. Luulen, että kun nää vanhat asiat oon päässäni läpikäynyt, kääntyy uus sivu ja elämän kirkkaankeltainen valo taas voittaa kuus nolla nää mustanharmaat mietteet. Ollaanhan nyt jo menossa kevättä kohti, joka on jo iiiiiso positiivinen plussanmerkki ekalle uudelle sivulle. Pitäis kattella joku matka, mitä odottaa ja mielellään jonnekki aurinkoiseen paikkaan niin plussaa sais vahvistaa tehosteväreillä! Joka tapauksessa isoimmat plussat saa piirtää jokainen lapseni omalle sivulleen. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, mutta sanon sen silti: "ilman heitä ei mulla olisi mitään!" <3


Selkeämpiä värejä päähäni odotellen...





Satu





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti