maanantai 1. joulukuuta 2014

Joulukuu

Joulukuun ensimmäinen... mielikuvissani joulukuu on kokonaisuudessaan valkoinen. Ei vihreä, ruskea, rapainen ja kostea. Vaikka oon henkeen ja vereen kesäihminen, odotan silti lunta. Ulkona on nyt niin pimeää, ettei siellä huvita tehdä yhtään mitään. Pieni lumiharso piristäisi ja valaisis tuota ankean näköistä maisemaa.

Kalenterin sivun kääntyminen joulukuun puolelle, laittaa väkisinkin miettimään kulunutta vuotta ja sitä, miten äkkiä tää aika taas on hurahtanut eteenpäin. Onko ajankulu oikeasti kiihdyttänyt vauhtiaan? Musta tuntuu, että on. Kohta me ollaan taas menossa kevättä kohti, mikä tietenkin on aivan ihanaa. Mutta haikeaa on ajatella tämän ajan kulumista ja lasten kasvamista ihan huomaamatta isoiksi.

Tänään on jännittävä päivä. Joulukalenterista avautuu ensimmäinen luukku. Isot lapset valitsivat mieleisensä kalenterit kaupan hyllyiltä ja Casmir sai lahjakalenteriin omat pussukkansa. Pikku Cassu ei vielä eilen ymmärtänyt, mitä ne seinällä roikkuvat punaiset paketit oikein ovatkaan. Mutta nyt, kun hän pääsee asian ytimeen ja hoksaa, että niistä paljastuukin jotain kivaa, voi tulla kiukuttelutilanteitakin siitä, että sais avata kaikki paketit kerralla. :) Cassu on alkanut rehaamaan keittiön jakkaraa sinne, minne ei muuten yletä. Joten luulen, että jakkara löytyy joku päivä tuosta kalenterin alta ja paketit saavat kyytiä. :D

Jännittävää joulunodotusta jokaiselle. Muistakaa olla kilttejä, tontut liikkuu jo! :D




Satu





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti