lauantai 29. marraskuuta 2014

Lapsiluku

Ajatukset pääsi livahtamaan niinkin kaikenkirjavanväriseen asiaan, kuin lapsiluku. Se puhuttaa, siitä ollaan montaa eri mieltä ja toiset ilmaisevat mielipiteensä mielestäni vähän liiankin kärkkäästi. Mun mielestä tuo aihe on henkilökohtainen, eikä muitten tarttisi puuttua toisten tekemiin valintoihin tämän asian suhteen.

Aluksi lapsettomalta parilta kysellään, että koskas te meinaatte lisääntyä, miettimättä tuon kysymyksen aikaansaavaa tunnemyllerrystä, minkä se voi pariskunnassa aiheuttaa. Todella arka kysymys, jota mä ainakin vältän ihan tietoisesti. No, sitten kun on se yks kullannuppu tuhisemassa kotona, aletaan kyselemään, koska se pikkukakkonen olisikaan tulollaan. Kahden lapsen jälkeen kolmannesta tuskin enää kysellään mitään, mutta ei sitä vielä kovasti ihmetelläkkään, vaikka pariskunta kolmannenkin mukelon on päättänyt hankkia. Neljännellä kierroksella jo vähän katsotaan kieroon ja joku voi jopa ihmetellä ääneenkin, että kuinka sä jaksat. Mutta kun viides on tulollaan, joku jo sanoo, ettei edes onnittele raskaudesta, kun niitä lapsia on jo niin monta.... :( kamalaa!!

Kuulin kerran eräässä liikkeessä asiakkaana ollessani, miten myyjät kovaan ääneen kailotti yhden perheen lähdettyä sieltä pois, miten tuolla perheellä on viisi, siis VIISI lasta ja miten on typerää hankkia niin paljon lapsia. Mulla itsellä oli silloin neljä muksua ja kyllä muhun sattui tuon perheen puolesta, vaikka he eivät tuota keskustelua ONNEKSI kuulleetkaan. Miten kamalaa on kuunnella vieraitten ihmisten kommentoivan lapsilukua tuohon sävyyn. Surulliseksi tulin!

Oonhan kuullut jonkun olevan sitäkin mieltä, että elämän pitää mennä eteenpäin, eikä voi jumittaa siinä lastentekovaiheessa... Mun elämä on ainakin kokoajan mennyt eteenpäin, vaikka mulla viis lasta onkin. Kyllä ne vanhemmat lapset kasvaa kokoajan isommiksi, vaikka meille on viides vauva syntynytkin. Miten se elämä voi jumittaa paikoillaan? Sitä mä en oo vielä ymmärtänyt joten joku vois avata mulle tuota asiaa hiukan.

Mulle lapset on rikkaus. Mitä enemmän niitä on siunaantunut, sitä rikkaammaksi itseni tunnen. Joku on asiasta eri mieltä ja saa ollakkin, mutta ei sitä tarvi päin naamaa toitottaa. Jos mun valinta on suurperhe, ei sun valinnan tartte olla sama. Vai onkos meillä suurperheellisillä sitten oikeus kommentoida suureen ääneen niiden ihmisten valintoja, joiden perheessä on vain yks tai kaks lasta? Ei tietenkään, enkä sitä ikinä tekisikään.

Voisin kirjoittaa vaikka romaanin tästä aiheesta ja nyt jo joudun pyyhkimään pitkältä tekstiä pois, koska tän blogin tarkoitus ei oo olla romaani. :) Joten päädyn vaan toteamaan, että annetaan ihmisten tehdä ihan itse valintansa elämänsä suhteen, eikä präiskitä päin pläsiä omia mielipiteitä henkilökohtaisista asioista! Ja onnitellaan raskausuutisen kuullessamme, vaikka se raskaus olis kymmenes kyseiselle henkilölle. Vatsassa hänellä on kuitenkin ainutlaatuinen ihme, joka ei ole ikinä ennemmin päivänvaloa nähnyt ja jonka on määrä tähän maailmaan saapua, joten miten voi olla onnittelematta?


"Lapsistaan äiti näkee kuka on!"




Satu





2 kommenttia:

  1. Voi mikä aihe :). Tästä tosiaan riittäisi jupinaa hyvinkin pitkästi. Minä kuulin yhdenlaisen kauhistelun ravintolassa siitä, kun meillä on vain noita poikia. Asiakaspalvelija yritti olla hauska ja kauhistui, kun nostin 1-veen rattaista pöytään. Tuumasi, että "sulle on tapahtunut mun kauhein painajainen kun tuo kolmaskin on poika". Jatkoi vielä pitkästi hirvittelyä siitä miten kamalaa elämäni täytyy oolla, kun olen vain poikia saanut ja niitäkin noin monta :). Melkein meni ruokahalu. Kyllä oma perhe on lahja <3, iso tai pieni, poikia tai tyttöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olipas "asiakaspalvelijalta" melkoista kommentointia!! :( En varmastikkaan vierailisi samassa ravintolassa enää! On noita kommentoijia niin moneen junaan!!

      Poista