keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Aurinko

Aurinko paistaa oranssinkeltaisena, eikä juurikaan tuule. Harvinaista herkkua. Viimepäivinä syksy on näyttänyt mulle kyntensä ollen järjettömän kylmä sellainen. Mutta tänään, ihan eri meininki. Vaikka aamulla oli kuurassa maa, ja ihmiset näyttivät krapsuttavan autonlaseista harmaanvalkoista jääkerrosta pois, oli keli silti vallan mainio. Minä, syksykielteinen ihminen, sanon näin! Kyllä mä osaan nauttia vielä näistä viimeisistä lämpöisistä Auringonrippeistä, mitä mennyt kesä välillä yrittää meihin asti ujuttaa... välillä vähän hipaisten hipiää, välillä jääden metrin päähän ihmettelemään, miksi säde ei enää tehoa ihmisiin.

Aurinko kääntää pikkuhiljaa selkäänsä tätä kylmää pohjolaa kohden ja katselee muille maille. Olen kateellinen niille ihmisille, jota Se hellii tällä hetkellä täydellä antaumuksellaan, paahtaen heidän ihonsa ruskeaksi ja saaden hikikarpaloita otsalle. Aurinko on takinkääntäjä! Välillä se tuntuu olevan tulisesti rakastunut meihin Suomalaisiin ja välillä taas niin viileän etäinen, että mitä siitä oikein pitäisi ajatella?

Tässä kaukosuhteessa eläminen tulee vaan niin mahdottoman kalliiksi. Lähteä nyt treffailemaan pitkin talvea monta kertaa Aurinkoa jonnekkin eksoottisiin maihin... Sitähän Se taitaa odottaa?! Ainakin kovin tulisesti se on ottanut joka kerta syleilyynsä, kun sitä on käynyt moikkaamassa muilla mailla. En tiedä sitten, miten teidän muiden on käynyt, onko Se yhtä tulinen teitä kohtaan? ;)

Joka tapauksessa, oli Aurinko sitten moniavioinen, tai ei, mä lupaan odottaa Sitä täällä kylmyyden keskellä enemmän, kuin mitään muuta. Odotan, että se taas keväällä alkaa säteillään kutitella ihon pintaa ja kesällä rakastaa kuuman polttavasti. Kunhan Se lupaa palata täysissä voimissaan takaisin, niiltä muilta mailta, minne sen kaukokaipuu sitä vuosittain kuljettaa!!



Satu




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti