maanantai 4. elokuuta 2014

Puoliksi Arki

Onko elämää loman jälkeen? Voiko selvitä aamuherätyksistä, aikataulutetuista päivistä ja ohi vilistävistä viikoista mitenkään, menemättä päästään sekaisin? Aivot, ne harmaat solut siellä jossain, elää ehkä vielä vähän loma-aikaa, kun samalla kroppa toimii täysteholla töiden kimpussa ja kuin sumun läpi seuraan omia tekemisiäni miettien, olenko se minä; tuo touhun täyteisessä työssä oleva ihminen jonka pää on silti niin uneliaassa tilassa vielä.

Mä kuitenkin selvisin tästä päivästä, nostan ittelleni hattua ja taputtelen olkapäälle kehuen hyväksi tytöksi, kukaan muukaan sitä ei tietenkään tee. ;) Kamalan väriset mielikuvat aivonystyröissäni vietin viime viikolla viimeisiä lomapäiviäni maalaten piruja seinille töiden raskaudesta, arjen kiireestä ynnä muista mahdollisista asioista, joita syksy tuo tullessaan. Olisin mielelläni viettänyt vielä monta ruusunpunaista lomaviikkoa lisää nauttien auringon paisteesta, joka muuten tänäänkin tuntui tiristävän lihaa niin, että melkein haistoin sen kärventyvän miettien mikä ruoka palaa uuniin... no ei nyt sentäs, mutta kuuma on ollut, niin kuin varmaan kaikki on sen ihan itse huomannutkin. :D

Taas täytyy todeta, että ihan turhaan kiukuttelin viime viikolla loman loppumisesta. Turhaa oli kurtistella kulmia, jonka seurauksena tuntuu otsassa olevan pysyvät pystyjuonteet. Botoxia vailla taitaa olla ne. ;) Tyhmä minä. Eihän tää työnteko nyt niin kamalaa oo, varsinkaan, kun saa nauttia täysillä kesäsäästä viettäen ulkona suurimman osan päivästä. Aurinko vie työnteon raskaudesta monta kiloa pois ja päivät tuntuu vähän kevyemmiltä. En tiedä sitten mitä syksy tuo tullessaan, jaksanko niin hektistä aikataulua, mitä tulossa on, mutta murehditaankos sitä vasta sitten. "Huominen on huomenna", niinhän sitä jotkut yhdessä rallatuksessakin hokee, joten sillä mennään, TAAS. :D

Niin, ja otsikon "Puoliksi Arki" tarkoittaa just sitä. Lapsilla on tää viikko vielä lomaa, minä ja lasten isämies ollaan aloitettu tänään työt, joten puoliksi ollaan jo arjen puolella, mukulat saa vielä nauttia lomasta tovin. Lisäksi tietenkin harrastukset on vielä hetken tauolla, niiden alkua odotellessa...
Mutta joo, yhteenvetona tiivistäen tämän mun sekavan tekstini, täytyy todeta vaan, että on sitä elämää loman jälkeen ja siitäkin pitää osata nauttia... Kun löytää arjestanauttimisen taidon ja antaa itselleen luvan olla onnellinen arkihetkinäkin, on melkolailla onnellisuuden ytimessä! Ja sinne kai me kaikki halutaankin, vai?



Satu




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti