maanantai 25. elokuuta 2014

Kokonainen Arki

Blogin päivityskatkoksesta huomaa, että arki on alkanut täydellä tohinalla. Koulut, työt, harrastukset ja kaikenmaailman muut kissanristiäiset täyttää kalenteria. Arjen harmaan savuverhon läpi välillä tuskin näkee edes itseään, sen verran hektiseltä meno tällä hetkellä tuntuu. Kuitenkin myönnän sen, että elämään on mukava saada rytmi, kesällä kun tuli rehotettua kuin villiniitty konsanaan aikataulujen lipsuessa ja lasten kirmaillessa menoissaan rönsyillen sinne tänne, minne kukakin.

Pikkuhiljaa keräilen langanpätkiä käsiini, niputtaen niitä taas tiukkaan pakettiin, että ne myös käsissäni pysyisivät. Kirjavan lankavyyhdin ympärille kuitenkin kiedon kultaisena hohtavan langan, koska mielestäni arjestakin pitää löytyä kultareunus. En tykkää ajatuksesta elämästä, jossa eletään arkea vain lomaa odottaen ja se suurin aika, Arki, jää usvaverhon taakse, eikä sitä eletä ollenkaan.

Huonoa omaatuntoa poden jatkuvasti siitä, että annan liikaa ajan lipua ohi, ajattelematta sitä, että tää mun elämä arki on mun lasten ainoa lapsuus. Lapset kasvaa niin äkkiä isoiksi ja lentää pesästä pois. En haluaisi tyhjässä pesässä itkeä menetettyjä vuosia ja menetettyjä hetkiä miettien miksi en aikoinaan kullannut jokaista arkipäivää jollakin arjen luksuksella, joista lapsille jäis ihania muistoja. Miksi sinne eväsretkelle lähteminen on muka niin hankalaa? Miksi sanon jatkuvasti "ei nyt, kattotaan sitte joskus"? Miksi? Miksi en ehdi korjaamaan lapsen tärkeintä unilelua? Miksi, miksi, miksi?

Ärsyttää oma saamattomuus. Aion ryhdistäytyä. Aion kullata lasteni arkea mahdollisimman usein ja aion lähteä sinne eväsretkelle vaikkapa vaan tuohon lähipuistoon. Eihän se nyt mitään ihmeellisiä akrobaattisia suorituksia vaadi!!

No mutta, joka tapauksessa yhdestä keksimästäni asiasta oon onnellinen. Nimittäin siitä, että päätin aikoinaan Camillan kymppisynttäreiden lähestyessä viedä jokaisen lapseni yksitellen matkalle jonnekin kauemmas. Kymppimatkalle siis. Ja tuo on osoittautunut tässä suurperheen hälinässä loistavaksi oivallukseksi. Kahdenkeskistä aikaa ei oo ikinä liikaa ja noilla reissuilla yks lapsistani saa mun jakamattoman huomioni täydellisesti. Camillan kanssa valloitettiin Pariisi, Kimin kanssa Rooma ja nyt tulevana perjantaina lähdetään Konstan kanssa valloittamaan Turkkia. :D

Koittakaahan tekin siellä ruudun toisella puolella reunustaa edes joku arkipäivä kultaisilla asioilla, älkääkä eläkö arkea vain suorittamalla sitä!



Satu




2 kommenttia:

  1. Meillähän on nyt ihan samanlaisia arkiajatuksia. Täälläkin on langanpätkät päässeet levälleen kesän seurauksena ja yritän kuroa kasaan hyvät rutiinit, kultareunusta unohtamatta. Ihanaa reissua teille :).

    VastaaPoista
  2. Kiitos, ainakin kuuma reissu on tulossa säätiedotuksista päätellen! :) Tsemppiä sinne arjen rutiinien löytymiseen! :D

    VastaaPoista