tiistai 3. kesäkuuta 2014

Valokuvastudion hämäryydessä

Tämä naikkonen sai kuin saikin varattua viimmein ja vihdoin 1v-kuvausajan tuolle meidän CassuPassulle. Kovasti se tihkaasi, ei meinannut pääni harmaat solut muistaa kyseistä hommaa sitten millään. Luulin vapaiden aikojen huitelevan jo pitkällä kesäkuussa ja näinkin sieluni silmin Casmirin olevan ties kuinka iso, ennenkä kuvaukseen päästäisiin. Mutta kappas, varasinpa ajan päättäjäislauantaille ylioppilaitten juhlatilaisuuden ajaksi.

Lasten isämiehen kanssa tuumittiin, että melko helppo kuvattava tää meidän pahnan pohjimmainen on. Kotona tuo linssiludeilee aina, kun näkee kameran jonkun kädessä. Carolinan kuvauksissa nimittäin saatiin juosta hiki hatussa sen perässä, kun tyttönen painoi nauraen pakoon. Casmirin kohdalla ajattelin kyllä sitäkin, että tuo Carolinan episodi tulee jatkumaan, ja joo, jatkuihan se... Pahempana, paljon pahempana. Mulla virtas hiki selkää pitkin, kun kuvaukset oli ohi. Casmir aloitti kuvassa olon niin, että imi ylähuulen alahuulen alle piiloon. Näin poseerasi ne ekat kuvat. Oujee, ei ikinä tuommoista ilmettä pidä kotona, ei ikinä.

No, kun tästä alkukankeudesta päästiin monien maanittelujen, pallon heittojen, pupujen, oravien ja ties millaisten pehmolelujen avulla, meni hetki ihan hyvin, kunnes alkoi kauhea rääkyminen. Siihen ei sitten meinannut auttaa mikään. Luovuttaminen oli todella lähellä ja nostankin hattua ammattitaitoiselle kuvaajalle, joka kylmän rauhallisesti sanoi, "kokeillaan vielä kerran". Välillä käytiin evästämässä hedelmäsosetta ja suolakeksejäkin. Viimeisissä kuvissa klopilla onkin sitten suolakeksi kädessä, muu ei auttanut.

Olihan tuo sessio pitkä, eikä ihme, että tuommoinen pikkuipana siihen väsyy. Otettiin samalla perhekuvat ja sisaruskuviakin. Koevedoksia kovasti nyt odotan saapuvaksi, saadaan täällä varmaankin hyvät naurut niitä katsottaessa! :D



Olihan se jännää. <3



Satu



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti