tiistai 10. kesäkuuta 2014

LomanOdotusVäsy

Mikä siinä on, kun tietää loman olevan lähettyvillä, iskee kamala väsymys ja tuntuu ettei enää jaksaisi yhtään, hetkeäkään, sekuntiakaan mitään? Vai oonko ainoa, josta tuntuu tältä? Toivon että en ole ainoa!

Enää tää viikko ja mä kirmailen vehreillä LOMAniityillä hiukset hulmuten (not) kesämekon helmat liehuen lämpimässä kesäisessä tuulessa, auringon lämmittäessä ruskettunutta ihoa luoden poskipäille sievän punan. Ehkä tuo mielikuvittelu siitä hetkestä, kun viimeisen työpäiväni viimeinen sekunti napsahtaa täyteen, vie musta kaikki mehut?? Vai onko mulla ollut oikeasti niin rankka työhön paluu, että musta tuntuu, kuin olisin ihan ansainnutkin jokaisen lomapäiväni (seittemän VIIKKOA!!!!!) mitkä tulen nautinnolla viettämään tulevan kesän aikana? On, kyllä, rankkaa, joo! Myönnetään, rankempaa kuin odotinkaan.

Onneksi mieleni värit on kuitenkin tään rankan jaksonkin jälkeen positiiviset, vaikka välillä ollaan todellakin kahlattu niissä pohjamudan värisissä kahluusaappaissa. Positiiviseksi ajatukset muuttuu pelkästään jo siitä tiedosta, että mä saan olla niin pitkän aikaa lomalla, nauttia oman perheeni seurasta täällä kotona, eikä mun tartte jakaa kotiani kenenkään vieraan ihmisolennon kanssa.

Syksy ahdistaa, sen läheisyyden tiedostaminen ahdistaa, ajan kuluminen ahdistaa... Tarvitsen taitoa olla ajattelematta syksyä, ajattelematta ollenkaan tulevaa, ylipäätään taitoa heittää aivot narikkaan. Ja jälleen kerran mun on nautittava hetkestä, tartuttava tähän ihanaan kesän väritykseen ja maalattava musta ahdistuksen väri kirkkailla sävyillä. Onneksi se vielä ainakin onnistuu, saan mieleni positiiviseksi kääntämällä ajatukset pelkästään tähän hetkeen, katsomalla ulos ikkunasta nähden kesän vihreyden, kukkien hehkun, auringon!

Lupaan itselleni kerätä kaiken sen energian itseeni kesän aikana, jota aurinko mulle tarjoilee kullankeltaiselta tarjottimeltaan, tyrkyttäen vitamiineja ilmaiseksi. Ja ehkä mä vähän pikkuSatumaisesti meen juoksemaan joku päivä kaatosateeseen, ihan vaan toivoen, että se kasvattaa hiuksia, nauraen, muistellen, nauttien joka hetkestä.

Sydämeni on kuitenkin toivoa ja auringonvaloa täynnä näistä ajatuksista huolimatta! Nappaa sinäkin muutama säde omaksesi, niitä kyllä riittää jaettavaksi! :)


Satu



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti