keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Vapaa-aika

Paljonko on riittävä määrä vapaa-aikaa päivässä, viikossa, kuukaudessa? Tarvitseeko aikuinen ja lapsi yhtä paljon vapaata aikaa? Onko iällä merkitystä siihen, miten paljon tarvitsemme aikaa "vain olla"? Kuka mieltää myös harrastukset vapaaseen aikaan ja kuka on sitä mieltä, että vapaa aika on vain sitä, ettei tee yhtään mitään?

Mietin paljon meidän arkea, tätä, joka muuttuu välillä kaoottisen monikirjavaksikin ja välillä liidellään kermanvaaleissa hetkissä, joissa ei ole minnekkään kiire. Meillä harrastetaan ahkerasti, jokainen omasta tahdostaan tietenkin. Mikä sitten on "oikea" määrä harrastuksia? Kuka sen määrittelee?

Esimerkiksi esikoisemme Camilla, harrastaa talviaikaan joka ilta jotakin. Tanssia, teatteria, basson soittoa bändissä, varhaisnuorten iltoja, ja nää täyttää hänen kalenteriaan massiivisesti. Kimillä ja Konstalla puolestaan on varhaisnuorten iltojen lisäksi ainoastaan yksi muu harrastus ja Carolinalla tällä hetkellä vain baletti. Jokainen on tyytyväinen omiin menoihinsa ja niiden määrään.

Pitääkö mun sitten ajatella Camillan kohdalla asia niin, ettei hänelle jää riittävästi vapaa-aikaa? Joskus joku mua viisaampi on maininnutkin, että ei saa olla liikaa harrastuksia. Mikä on liikaa? Sekö, että niitä on joka ilta? Monenako iltana sitten "saa" harrastaa, että määrä on sopiva? Onko tehty tutkimuksia asiasta? Jokaiselle lapsellekko pitäisi valkata yhtä monta harrastusta viikossa? Tarvitseeko meidän jokainen lapsi yhtä monta tuntia päivässä sitä aikaa, kun vain ollaan?

Mä oon sitä mieltä, että lapsi osaa itse päättää sen, paljonko on sopiva määrä niin harrastuksia, kuin vapaa-aikaakin. En voisi kuvitellakkaan, että esim. Camillalla ja Konstalla olisi sama määrä menoja viikossa. Konsta ei missään nimessä jaksaisi tuota tahtia, mitä Camilla jaksaa. Camilla taas ei jaksaisi sitä vapaan ajan määrää, mitä Konstalla on. Eiköhän me jokainen olla yksilöitä tässäkin asiassa, eikä pidä yrittää ahtaa ketään mihinkään tietyn väriseen raamiin.

Aika hyvin näkee päälleppäin sen, jos menoja alkaa olemaan liikaa ja ihmisen olemus muuttuu harmahtavaksi, kivenraskaaksi tallustamiseksi. Silloin täytyy tietenkin laittaa hetkeksi stoppi ahertamiselle ja ottaa sitä vapaa-aikaa itselleen. Ei ole ollenkaan vaarallista, jos harrastuskauden ollessa kiireisimmillään, ottaakin kokonaisen viikon "vapaata" ja tekee jotain ihan muuta. Jos siis meno alkaa tuntua liian hektiseltä, tulipunankatkuiselta väkisin vääntämiseltä.

Oon myös sitä mieltä, että kun harrastukset ovat jokaiselle mieluisia, niihin on kiva lähteä ja mieli on positiivinen, kun pääsee mukavan touhuamisen pariin, voi tuon ajan laskea vapaa-ajaksi. Kun mä lähden lenkille, on se ehdottomasti levollisen väristä vapaa-aikaa/omaa-aikaa mulle, vaikka se onkin mun harrastus. Tai kun aherran salilla hiki valuen selkää pitkin, sekin on mun vapaa-aikaa ehdottomasti.

Annettaisko siis jokaisen päättää itse, miten kuluttaa aikaansa, eikä lokeroida ketään yhtään minkään väriseen laatikkoon? Harrastuksista ainakin saa niitä sateenkaaren värejä elämään lisää, joten ilomielin annan lasteni harrastaa mielin määrin mitä haluavat. Rajoitan vasta sitten, jos huomaan, että menojen taakka on jollekulle meistä liian painava.

Silti on ihanaa, kun tulee kesä ja normimenot muuttuu ihan toisiksi harrastusten jäädessä tauolle. Saadaan nauttia sinisestä taivaasta katsellen pilvenhattaroiden muodostamia kuvioita, tuoksutella vasta-ajetun syvänvihreän nurmikon hajua, makoilla viltin päällä antaen kullankeltaisen auringon lämmittää jäseniä ja nauttia luvallisesti joka päivä auringonsulattamaa vaaleanpunaista pehmistä tai sitä pelkkää ruskeaa vohvelia, jota tarjoillaan meidän pienimmäiselle, Casmirille. Näistä ihanuuksista ei pysty nauttimaan talvella, joten annetaan harrastusten korvata silloin ne. :)


Satu



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti