torstai 3. huhtikuuta 2014

Sävytetty arki

Suurperhe, miten arki saadaan toimivaksi?

En miellä edelleenkään meillä olevan suurperhettä, vaikka osaan kyllä laskea (sormista) kuinka monta jäsentä meidän huoneissa majailee.

Väritykseltään arjen pyörteet vaihtelee punaisen sävyistä räiskyvään oranssiin vaihtuen harvoin, painotan sanaa harvoin, tasaisen neutraaleihin väreihin. Tällähetkellä meidän vanhin lapsista on seiskalla ja pienin täyttää tässä kuussa vuoden.

Aamut on meillä tasaisen neutraalia aikaa, jokainen heräilee omaan kelloonsa käppäillen tukka pystyssä aamupalapöytään. Joskus joku nousee väärällä jalalla, mutta onneksi suhteellisen harvoin. Oon esittänyt toivomukseni, ettei aamulla tiuskittaisi toisille. Näin saataisiin päivälle hyvä ruusunpunainen aloitus. Pyrkimyksenäni on, että kaikki lähtee hyvillä mielin päivän koitoksiinsa.

Päivällä aherretaan koulussa, töissä ja eskarissa. Yhdessä istutaan aherrusten jälkeen ruokapöytään, ja tästä tavasta haluan pitää kiinni. Liian vähän meillä on perheenä aikaa olla yhdessä saman pöydän ääressä, tässä se yksi pieni hetki arjen kiireen keskellä. Sanoisinko tasaisen sininen hetki, tai niin ainakin toivon. Päivän väsymys saattaa painaa yhden jos toisenkin silmää, eikä tuo hetki aina oo niin sinistä, mutta yhteinen hetki joka tapauksessa. Siinä saadaan jakaa päivän kuulumiset ja kaikki jännittävät hetket mitä jokainen tahollaan on kokenut.

Arki-illat onkin sitten sitä maantienväristä harrastuskuskaamista sinne, tänne ja tuonne. Mutta en valita. Hienoa, että lapset harrastaa. On tanssia monessa eri lajissa, bändiä, rummuttelua, teatteria, varkkeja, lentopalloa... Mitä unohdin? :) Omat harrastukseni ajoittuvat johonkin muiden väliin. Lenkkeily on siitä kiitollinen laji, että sinne pystyy lähteä aina, kun on tunnin rako jossain. Saliharrastuskaan ei oo sidottu kellon aikaan.

Viikonloput on usein täynnä ihananväristä toimintaa, nähdään ystäviä ja sukulaisia. Usein on jotain juhlaa jossain päin, meillä kun on iso suku ja lapsilla paaaaaljon serkkuja. Juhlat antaa ihanan kirkkaan tehostevärinsä katkaisten arjen kiireet. Joskus kuitenkin on hyvä rauhoittua ja olla viikonloppu vaan kotona, mutta tuo toiminta on aikalailla harvinaista herkkua. Ne hetket ympäröidään kultareunuksin, valloitetaan olohuone koko perheen voimin, asetellaan puolitoistakiloa!!! candy kingejä astioihin, ostetaan pepsi maxia ja kattotaan joku elokuva.

Tasaista, harmaatako? Toimivaa, vihreääkö? Vai millaista meidän arki on, en oo sitä edes aikaisemmin miettinyt, ennenkä tätä kirjoittaessa. Kun luen tekstini jälkeenpäin, tuntuu että täähän sujuu. Miksi sitten välillä tuntuu, että koko elämä on pelkkää sekamelskaa muuttaen kaikki värit harmaaksi. Ihan niin kuin muovailuvaha, jossa kirkkaat värit sekoittuvat toisiinsa ja lopputuloksena on kova harmaa klöntti... 
Olipa loppujen lopuksi hyvä, että aloin tästä aiheesta kirjoittaa. Mä taidan omistaa aika toimivan, yhteen hiileen puhaltavan perheen. Mahtavaa! Kiitos kuuluu jokaiselle, tällä hetkellä tässä talossa elämäänsä elävälle ihanalle olennolle! Kyllä te oottaki ihanan värikkäitä ja rakkaita! <3


Satu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti