sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Mustaa

Nyt kuulkaas kävi osimoilleen niin, että mä inspiroin itteni tekemään inventaarion mun värikkäälle vaatekaapille. Tai oikiastaan vaatehyllyille. Vilkaisu vaatehuoneen oventakaiseen elämään herätti mut tajuamaan sen tosiseikan, että mun vaatehyllyni oli kasvattanu vaateläskiä ympärilleen sitä mukaa, kun mä olin keränny ihraa itteeni. Sieltä se hyllyjen runko jostain pilkotti, kaikkien niitten monikukertavakirjavien vaatteiden seasta. Lunttua luntun päällä, sivulla, alla ja ties missä.

Oon horoskoopiltani neitsyt (piäni sivuseikka) mutta tuo merkki ei todellakaan näy mun vaatehyllyilläni. Tai ei näkynyt. Ennen. Eilen. Nyt se näkyy.

Kolme pussillista vaateihraa lähti huitsin nevadaan sen siliän tiän, kun laitoin hihat heilumaan. Ronskilla kädellä tyhjensin kukertavat, rumanväriset ja -kuosiset pitämättömät vaatteeni pois painamasta mun ihanien vaatehyllyjeni runkoa. Taisin kuulla jopa pienet värikkäät kiitoksenhuokaukset mun hyllyiltäni, kun niiden taakkaa kevennettiin. (vai tulikohan se huokaus lasten isämieheltä).

Urakkaan tyytyväisenä ja posket punaisena taputin itteäni olkapäälle ja kehuin, kuinka hyvä tyttö olin ollut. Istahdin kahvipöytään ryystämään maitosuklaan väristä kahviani ilman kahvinisua tietenki. Olin saanut edes jotakin aikaiseksi.

Illalla, kun avasin uudelleen tuon vaatehuoneen oven, mulla loksahti suu auki niin, että harmaat amalgaamit meinas tippua lattialle. Mun vaatehyllyt oli muuttuneet anorektisiksi kuivankesän oraviksi. :-O Mustaa, mustaa ja mustaa joka hyllyllä ja niin vähän vaatteita, että hyllyt suorastaan kiljuivat vaatenälkäänsä. Miten mä nyt niin paljon niitä laihdutin? Yks ainut väripilkku on pinkki huppari, jonka oon saanut muutama vuosi sitten ystävältäni lahjaksi ja josta tykkään tosi paljon. Just sen ihanan värin takia. Se oli kuin huutomerkki lauseen perässä, jota ei oo edes tarkoitettu huudettavaksi.

Miksi se musta vetää vaatteissa puoleensa? Se on tuttu ja turvallinen väri. Se laihduttaa. Se piilottaa ihramuhkurat sopivasti jenkkakahvoista. Onko näin? 
Kyllä mä nyt oon sitä mieltä, että mun täytyy päästä shoppailemaan kaikkea ihanan värikästä vaatetta ittelleni. Ainaki kesävaatteissa sais näkyä värit. Kunhan en kerää hyllyilleni liikakiloja, vaan pidättäydyn maltillisesti vain niitten vaatekappaleiden ostossa, mitä oikeasti tartten.

Shoppailemaan siis!!! :D (kuulinko taas jotaki huokausta lasten isämiehen suunnalta) :D


Satu

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti