lauantai 19. huhtikuuta 2014

Arkeenpaluu

Plääh, otsikko kuulostaa niin tylsältä, niin tylsältä, että ihan harmaaksikin olo sen myötä muuttuu. Tai ainakin yrittää muuttua. Noitten aikaisempien matkailupostausten kirjoittaminen on ollut yhtä väriroisketta. Oon elänyt matkan uudestaan, ne kaikki sateenkaarenväriset fiilikset ja sen tunnelman, mikä meidän ihanalla porukalla oli läpi koko viikon.

Oon onnellinen, että sain jakaa nuo kokemukset juuri näitten ihanien ihmisten kanssa. Jokainen oli taatusti lomansa ansainnut ja kaipasi elämäänsä pientä vitamiiniruisketta auringosta. Akkuja ladattiin ja nautittiin täysin siemauksin elämästä (ja sangriasta ja cavasta ja ja ja...)

Kotiinpaluu oli tietenkin ihanaa. Lapset odotti jo kovasti äitiä saapuvaksi, vai olikos se kuitenkin niin, että ne tuliaiset oli enemmän mielessä? No jokatapauksessa ilonkyynelitä ei voinut välttyä, kun taas kohdattiin koti-eteisessä. Hyvinhän täällä oltiin pärjätty, sitä en epäillyt hetkeäkään.

Nihkeästi se arki sitten mun kohdalla ainakin alkoi. Jotenkin tuntui, että kävin jollain hitaalla vaihteella, eikä ajatus kulkenut kunnolla. Mieli tais olla edelleen Barcelonan kujilla, auringossa, uusissa ystävissä ja ylipäätään reissaamisessa. Oli vaikea napata kiinni siitä arjen harmaasta säikeestä, jota mulle tarjottiin. Paljon kivempaa oli elää vielä niissä pastellinsävyisissä reissutunnelmissa. Olinko jo viikossa ehtinyt tottua siihen hemmotteluun, mitä meille matkalla tarjoiltiin? Olin. Kyllä. Voisin tottua tuommoiseen elämään, helposti! :D

Arki kuitenkin pläjäytti väriroiskeensa vasten mun kasvoja, eipä siltä voi tällaisen suurperheen keskellä välttyä. Mustaa, ruskeaa, sitä harmaata... synkkää. Näitä värejä mulle tarjottiin. Joo, ei kiitos. Mutta niin ne kuitenkin vaan maalasi alleen mun sateenkaarenkirkkaat matkavärini ja hautasi ne synkillä sävyillään. Meillä nimittäin aloitettiin sairastelu, tai oikeastaan jatkettiin sitä. Koko talvi on ollut yhtä sairautta sairauden perään ja miksikäs se siitä muuttuisikaan. Onneksi nyt oli kyseessä VAIN nuhakuume johon kyllä liittyi todella paha yskä. Mun vauva yski niin kovin, että oksensi sänkyyn. Sinne todellakin hävisi ne kirkkaat värit, mitä matkallani itseeni olin imenyt.

Jotta nyt ei ihan synkäksi elämä pääsisi muuttumaan, iloitaan siitä, että on pääsiäinen. Keltainen, kirkkaanvaaleanvihreä, suklaanruskea. Ja meillä juhlitaan tänään Carolinan 7v synttäreitä, sekä Casmirin 1v synttäreitä. Arjen harmaa kun yrittää saada otteen, on pakko keksiä piristysruiskeita. Ja mikäs sen piristävämpää onkaan, kuin pitää juhlat ja kutsua paljon vieraita kylään. Mä rakastan juhlia ja niiden järjestämistä. Joten tänään meille on jälleen palannut sateenkaaren kirkkaat värit lasten ilon ja juhlatunnelman myötä.

Tämän päiväisistä leipomuksista on kuvia tulossa myöhemmin. Vanhempia kakkukuvia kuitenkin luvassa ensiksi.

Illalla korkkaan pullon cavaa ja sekoittelen punaista sangriaa. Matkafiilistelyt saavat tänään ihan varmaan taas otteeseensa. Anteeksi seuralaisilleni, jotka joutuvat mua kuunnella, varmaan jo kyllästyttää nää mun juttuni. :)


Satu


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti